Aattelin alottaa tänne kirjoittamisen pitkästä aikaa. Niin pitkästä, että vanhat postaukset jäi lukematta ihan siksi, etten päädy poistamaan niistä jokaista. Syystä että sielu huutaa cringeä. Varmaan monille esim. sosiaalisessa mediassa tuttua, kun selailee vuosia vanhoja videoita tai postauksia. Vaikka sille tunteelle ei olis niinkään aihetta. Pitäis opetella olemaan itselle kiitollinen, että on luonut muistoja elämän varrelta jotka jää talteen. Ja joita voi katsella myöhemmin ja miettiä, että onpa elämä erilaista nykyään.
Erittäin yksinkertanen kesäpäivän look.
Paljon on sattunu ja tapahtunu tän hiljaisuuden aikana.
Ihan ikioma ruusupensas.
Tässä näkyy osa mun kristalleista, näissä on jotain niin kiehtovaa.
Muistaakseni postasin tänne viimeksi, ku opiskelin kosmetologiksi. Se koulu jäi kesken ensimmäisen vuoden aikana. Enkä uutta opiskelupaikkaa ota, ennen kun tiedän, mikä ala tuntuu musta siltä että tää on mun juttu. Tiedän, että on paljon asioita joita osaan, mutta mikä sitten on sellainen asia mitä jaksaisin ihan työkseni tehdä pitkiä aikoja.
Lisäksi elämä Lahessa jäi taakse. Mutta sekin aika, mitä siinä kaupungissa tuli asuttua, opetti mulle jotain. Kaikki tapahtuu tarkotuksesta, eikä mikään oo sattumaa. Sen on elämä opettanu mulle jo varhain. Vaikka musta aika siellä tuntui ajanhukalta. Tuntui, etten saanu siellä mitään järkevää aikaseksi. Eihän se koskaan näin ole.
...Ja lisää kristalleja
Nyt mennään sillä asenteella eteenpäin, että elämä on auki ja vaan taivas rajana siihen, mitä seuraavaks SAA tehdä!
Tässä ollaan vaaleanpunasen ratsun kans vetämässä lenkkiä.
Aivan ihania kesäpäiviä kaikille! Ottakaahan niistä kaikki irti vielä ku niitä riittää!
XO Krista